Vaikea uskoa, että lastensuojeluihmisten "tutkinta" toisi mitään konkreettista eteen. Sisko oli kuullut pikkusiskolta, että jossain vaiheessa siellä oli käynyt pari tätiä. Päättelimme, että ovat käyneet lastensuojelusta "tutkimassa" tilannetta edellisten ilmoitusten jäljiltä. Siis istuneet kahvipöytään, katselleet siistiä hyvinhoidettua kotia, vähän kyselleet pariskunnalta asioista ja nämä ovat vakuuttaneet kaiken olevan kunnossa. Että ne ilmoitukset ovat varmaankin jotain kiusantekoa.

Äidin mies on laittanut ison ja painavan pallon jalkaansa mennessään naimisiin äidin kanssa. Äiti tuli suhteeseen tyhjätaskuna, miehellä on maatilansa. Jos ero tulisi, käytännössä mies menettäisi puolet omaisuudestaan ja äidin tuntien ero voi tulla ihan siitä hyvästä, että mies vaikkapa tunnustaa sossun tantoille todellisen tilanteen kotona. Mies ehkä vielä jollain tasolla uskoo parempaan ja jaksaa toivoa, että asiat muuttuisivat. Mutta äiti uhkailee, pelottelee, on väkivaltainen. Henkinen ote on luja. Mies on luultavasti saanut kovan läksytyksen aiemmista hätäyhteydenotoista ulkopuolisille.

Pikkusisko pelkää. Äiti on kieltänyt puhumasta kenellekään mitään ja uhkailee luultavasti kaikenlaisilla rangaistuksilla. Sisko on kiltti, ujo luonteeltaan. Häneen on vaikea vieraiden saada kontaktia. Minullakin on siskoon hieman etäiset välit. Oikeastaan vain yhteinen sisaremme saa joskus siskoa avautumaan ja juttelemaan asioista. Kertomaan tuntemuksiaan. Pikkusiskon isäkään tuskin tietää mitä tyttö joutuu käymään läpi.

Pikkusiskon isä on melko yksinkertainen tapaus. Johdateltavissa, peloteltavissa, ihan höynä. Äiti on jo kerran tehnyt siskon isälle selväksi, että yhteydenotot viranomaisiin eivät auta. Äiti luovii tiensä kuiville. Kun tammikuussa mies sai tietää äidin riehumisista, äiti sai miehen puhuttua olemaan ottamatta yhteyttä mihinkään. Kaikki on ihan hyvin, hän ei enää juo, sosiaalitantat vaan sotkevat asioita. Pikkusiskon isä ei ole juonut tippaakaan alkoholia sen jälkeen, kun erosi äidistä. Siskoni sanoo, ettei pikkusiskon isä tiedä edes verta päästä-episodista.

Siskolla ja minulla ei ole käytännön valtaa pikkusiskon asioihin. Emme ole hänen huoltajiaan. Emme voi oikein tehdä muuta kuin lastensuojeluilmoituksia ja toivoa, että joku siellä ymmärtäisi avuntarpeen. Mutta tosiaan. Jos joskus viranomaiset sattuisivatkin paikalle, kun äiti raivoaa humalassa, paikalla olisi myös aikuinen, joka on selvinpäin, mutta ei uskalla kehottaa viemään tyttöä turvaan. On vaikea sanoa uskaltaisiko tyttö lähteä vieraiden ihmisten mukaan.

Ei ole helppoa.