Opiskeluaikana pääsin lyhyeksi ajaksi tutustumaan erään päiväkodin toimintaan. Siellä oli hiukan päälle nelikymppinen lastentarhanopettaja, jonka olisin voinut siinä samassa vaihtaa äidikseni. Hänen ulkonäössään ja olemuksessaan oli jotain, mihin samaistuin valtavasti. Pidin siitä, miten hän kärsivällisesti ja ajatuksella hoiti ryhmäänsä. Vaikutti kovin tasapainoiselta ihmiseltä. Hänen omat lapsensa olivat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kanssani ja minä kadehdin hänen lapsiaan. Miksi tuo ei ole minun äitini. Miksi minun äitini on kärttyinen lyhytpinnainen typerä akka. Tuntui erittäin epäreilulta.

En maininnut tästä hänelle. En yrittänyt pysyä kontaktissa päiväkotijaksoni jälkeen. Mitä se olisi hyödyttänyt.
Välillä mietin, millaista elämä olisi ollut kaikki nämä vuodet, jos äitini olisi fiksumpi, kykenisi käsittelemään elämässä eteen tulevia ongelmia, olisi pystynyt luomaan lapsiinsa henkisen suhteen huoltosuhteen lisäksi. Jos äidin lähellä olisi ollut hyvä ja turvallinen olla. Jos äidille pystyisi puhumaan mistä vaan. Tai uskaltaisi edes kysyä, missä hän pitää leivinpaperia.

Millä tavalla se olisi muuttanut minua? Olisinko oppinut niitä asioita, joita äiti opetti huonon esimerkin kautta? Että lasten kanssa pitää olla johdonmukainen, eikä antaa muutaman kiellon jälkeen periksi, kuten äiti. Että ei kannata tupakoida, tai alkaa haista samalta kuin äiti. Että alkoholia ei kannata juoda. Että ongelmia täytyy mennä päin eikä pakoon. Että seurustelukumppania etsiessä kannattaa olla mahdollisimman rehellinen ja oma itsensä, jos haluaa pitkää ja hyvää suhdetta, eikä teeskennellä, kuten äiti. Että kannattaa antaa lasten opetella kotitöitä, vaikka joutuisikin tekemään itse ne uusiksi, eikä kieltää kuten äiti.

Mistä minä lopulta olenkaan jäänyt paitsi? Millaista se on, kun on äitinsä kanssa läheinen? Kun arvostaa äitiään ihmisenä ja haluaa olla tämän kanssa tekemisissä muistakin kuin siitä syystä, että on sukua? Yksi suurimmista toiveistani ja tavoitteistani on, että voisin tätä jonain päivänä kysyä omilta lapsiltani.

Entä miten paljon huonompi tilanne pikkusiskolla on, jolla on sama äiti paljon pahempana lapsuudessaan sekä saamaton ja typerä isä. Voi kun olisin lähempänä. Voi kun voisi ottaa pikkusiskoa meille vaikka viikoksi yökylään. Elämään normaalia perhe-elämää ilman pelkoa. Olen niin kamalan kaukana.