Mies totesi tänään huomanneensa minussa tässä viimeisen viikon aikana varsin selkeän muutoksen. Hänen mukaansa olen seesteisempi ja tietyllä tavalla rauhallisempi ja itsevarmemman oloinen. Hän huomaa, että minulla on parempi olo, eikä hän ole enää minusta niin huolissaan, kuin reilu viikko sitten. Paitsi että mies sen huomaa, minusta itsestäni tuntuu nyt melkoisen hyvältä. Moni palanen loksahti kohdalleen. Toki paljon mietittävää ja töitä on yhä edessä. Matka täydelliseksi on mahdoton.

Tämän huomion välitän, jotta ehkä voisin pienenpientä asennemuutosta saada aikaan heissä, joista on parempi aina vain olla ajattelematta vaikeita ja kipeitä asioita ja joista menneiden ja oman itsen tonkiminen on turhaa ja ehkä jopa haitallista. Parempi kieltää, haudata, paeta, hyökätä ja valehdella.

No, osuiko?