Äiti, oletko sinä koskaan kuullut sellaisesta, että lapsia ei koskaan saisi käyttää aikuisten riitojen pelinappulana? Luultavasti se on sinulle sanottu, olethan jo kahdesti eronnut avioliitosta, jossa on ollut yhteisiä lapsia. Mikä siinä on, että se ei ole sisäistynyt? Vai todellako kaikki lapselliset typerät kostonhimosi menevät lapsiesi hyvinvoinnin edelle? (No tämä ei kyllä minua yllätä vähääkään, ainahan sinä haukut tytön isää tytön kuullen, noin esimerkiksi.)

Tiedätkö, me emme edes tienneet, että pikkusiskon kyläilyä isäni luo oli junailtu sille yhdelle illalle, kun ehdimme olla aloillamme siellä. Sisko kertoi sen harmistuneena vasta, kun olit jo perunut. Kuvittelitko, että kosto on oikein makea, kun ehdimme pitkään odottaa, että näkisimme pikkusiskon, mutta sitten viime tingassa kiellätkin? Tiedätkö, kenelle tosiasiassa teit niin? Pikkusiskolle. Tyttö kyllä tiesi, että suunnitelmissa oli, että hän näkisi meidät. Kyllä, sait tytön ilmeisesti lopettamaan itkunsa, kun veit hänet elokuviin. Kuvitteletko todella, että se täysin korvasi menetyksen?

Minä en edes viitsinyt alkaa ennakolta järjestää pikkusiskon näkemistä, koska reissu oli hirveän lyhyt ja aikataulu tiukka. Arvasin, että siinä käy kuitenkin näin. Ja kuinkas sitten kävikään?

Mitä sinä sitten loppujen lopuksi sait "kostollasi" aikaiseksi? No, lapsiesi mielestä olet vieläkin typerämpi, lapsellisempi ja julmempi, itsekkäämpi sairas ihminen. Olehan ylpeä siitä!