Se oikeastaan kirkastui vasta ihan lyhyen aikaa sitten, että kyllä, äiti on alkoholisti. Miksi ihmeessä vasta nyt? Luultavasti siksi, että alkoholi on ollut äidin elämässä läsnä aina ja suurkulutuksen ja alkoholismin raja on häilyvä. Etenkin kun äiti ei harrasta ryyppyputkia ja tosiaan pystyy hoitamaan päiväelämänsä ihan hyvin. Missä kohtaa käyttö muuttui ongelmalliseksi ja mistä se lasketaan? Siitä, kun illat ilman alkoholia alkoivat olla vähemmistössä vai siitä, kun ne alkoivat olla harvinaisuuksia? Siitä, kun riehuminen alkoi, tappelut pikkusiskon isän kanssa? Vai siitä, kun äiti alkoi valehdella alkoholinkäytöstään?

Joka tapauksessa nyt ollaan jo niin pitkällä, ettei siitä ole enää epäilystäkään. Aiemmin en asiaa juurikaan edes pohtinut. Äiti ja olut, pariskuntahan ne on olleet aina. Joskus muistan miettineeni, että olisi hyvä jotenkin testata tuota äidin alkoholinkäyttöä, että pystyisikö se olemaan ilman. Mutta sitten toisaalta ajatellut sen olevan vain suurkulutusta. Vaiheittainen liukuminen on hämäävää.

Omasta mielestään äiti tuskin on alkoholisti. En kyllä ole kysynyt, enkä aio kysyä. Ei huvita kuunnella valheita.