Niin, tosiaan. Miten minä suhtautuisin, jos äitini nyt lähiaikoina kuolisi? Pysähdyin tätä eilen illalla miettimään suihkussa (on muuten hyvä paikka antaa ajatusten kulkea, saunakin olisi, jos sellainen olisi). En tiedä. Tiedän kyllä, että olisin aivan musertunut, jos vaikkapa isäni tai mummoni kuolisi, mutta en yhtään osaa sanoa miten reagoisin, jos joku nyt soittaisi ja ilmoittaisi äidin kuolleen. Voi olla, että se ei liikuttaisi juurikaan. Voi olla, että kävisi sääliksi sisaria surussaan. Voi olla, että tuntisin helpotusta pikkusiskon puolesta, vaikka äidin kuoleman läpikäyminen hänelle olisikin rankkaa. En pidä ihan mahdottomana sitäkään, että itse surisin. En vain usko, että surisin pohjamutia myöten. En tiedä viitsisinkö lähteä hautajaisiin.

Viime yönä näin astetta omituisempaa unta Äiti oli muuttanut johonkin hihhuliyhteisöön metsään ja aikoi mennä karhun kanssa naimisiin. Ja se oli sellainen karhu, jonka näin sille vieraalta ihmiseltä lyövän hengen pois. Huusin äidille, että sä et voi olla noin hullu! Valkoinen kermakakkuhääpuku päällä se siellä kangasmetsän reunassa rämpi. Kahden talon välissä törmäsin karhupariskunnan poikaseen. Satoi ja keräsin emalimukiin sadevettä, jonka juotin poikaselle. Samalla toivoen, etteivät sen vanhemmat huomaa.