En ole kirjoittanut tänne vuosiin. Ei ole ollut kirjoitettavaa. Äidin suunta on hiljennyt. Ei ole kuulunut mitään siitä, onko meno nykyään aisoissa vai holtitonta. Pikkusisko on ujo yhä edelleen, eikä puhu. Oma perheeni on kasvanut ja omasta perheestä huolehtiminen on vienyt paljon voimia. Omien lasten hyvinvoinnin takaaminen on ollut hyvin työlästä. Sen enempää en lähde erittelemään. Harmikseni voimia pikkusiskon suuntaan ei juuri ole ollut.

Sen sijaan luin Alice Millerin kirjan nimeltä Karkotettu Tieto. Sen myötä sain hyvin merkitsevän oivalluksen. Vanhemman ymmärtäminen ja hänen vahingoittavien tekojensa oikeuttaminen kuinka vähäisessäkään määrin estää lasta, aikuistakin, näkemästä mitä oikeasti tapahtuu ja on tapahtunut. Moni asia, moni reaktio, jotka minussa ovat itseäni vuosia hämmentäneet, rasittaneet ja ahdistaneet, koska ne ovat tuntuneet olevan jotenkin poissa mittasuhteista, ovat saaneet selityksen. Olen löytänyt keinoja käsitellä niitä. Vihdoin tunnen olevani todella vapaa.