Äidin sanoihin ei voi luottaa. Olen ala-asteikäinen ja olemme kirpeällä syyssäällä lähdössä johonkin. Eläväiset tyttäret pukevat vaatteita päällensä. Äiti stressaa. Kaikki ei suju niin nopeasti ja sutjakkaasti, kuin äiti haluaisi. Kun meillä tytöillä pyörii mielessä muutkin asiat. Lopulta äiti raivostuu. NO EI SITTEN MENNÄ MIHINKÄÄN! Ja lähtee puhisten takaisin sisälle. Minulla on jo ulkovaatteet päälllä. Jaaha. Mitäs nyt tekisi. Harmittaakin tuollainen mielenmuutos. No ei sit mennä! Lähden takapihalle kuluttamaan aikaani, kävelen ympäriinsä ja yritän keksiä tekemistä. Pian äiti huutaa etupihalta, että etkö sä tuukaa mukaan. Ai ollaanko me nyt sitten menossa? Joojoo, tule ny äkkiä sieltä. Ja autossa murjotan.

Sama jatkuu vuosikaudet. Äiti kiukuspäissään uhkaa ties millä ja vähän päästä kaikki on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei selitystä, ei anteeksipyyntöä ja kaikkein vähiten äiti ottaa vastuuta puheistaan. Lapset oppivat, ettei äidin uhkauksissa ole perää. Ei niistä tarvitse välittää. Minä kuitenkin pelkään, kun äidin ääni on kiukkuinen ja se hillitsee minua. Samalla kuitenkin vuosi vuodelta enemmän minua ärsyttää se, miten äiti ei kanna vastuuta puheistaan. Jonain päivänä sen on pakko.

Viime jouluna lähetimme lapsemme isovanhemmille kalenterin, jossa ei ole kuvia ja kerran kuussa lähetämme lapsesta uuden kuvan lisättäväksi kalenteriin. Häiden aattona kiireisten päivien myötä kuva oli myöhässä. Äiti mainitsi senkin haukkumapuhelussaan. Kysyi, että missä kuva viipyy ja ennen kuin sain selitettyä loppuun, äiti sanoi, ettei niitä tarvitse heille lähettää. Ok! Sen kuun kuva oli kuitenkin jo tilattu ja toimitettu, joten se meni perille. Tässä kuussa emme äidilleni lähettäneet, olihan hän itse kuvien tulon peruuttanut. Minä en enää lähde siihen leikkiin mukaan vaan äiti saa vastata sanoistaan.

Tänään sain tekstiviestin, jossa äiti muina miehinä kyseli, että missä kuva viipyy. Vastasin: Kuvien tulo peruutettiin häiden aattona omasta selväsanaisesta pyynnöstäsi." Äiti vastasi: "No sepä hyvä, säästyy jatkossa synttäri,joululahjayms.kuluista. Tuntuu vaa typerältä,miks kiukkuut tänne ko ite siskos kans aloitte vehkeileen" Kehtaakin! Vedin henkeä ja vastasin: "Väkivaltainen alkoholistiko se siinä taas on ihan viaton?" Nyt on suoraan hälle sanottu. Tosin tuhatkertaa rumemmin tekisi mieli rähjätä.

Vituttaa melko paljon. Saas nähdä mitä kuvitelmauskotteluja tästä vielä seuraa vai alkaako uhkailla vai mitä.

Edit: Vastaus: "Ymmärtääkseni alkoholisti ei voi luovuttaa verta, mutta mä voin. Kannattas ol varma asioist ennenko sekoo toisten asioihi! Perättömiä juttuja ei kannat levitel."

Nyt kaipaan hyviä linkkejä, joiden takaa voin hakea selväsanaista tekstiä lähdeviitteineen, joilla saisi ehkä tuon talipään tajuamaan asioita. Tulostan ja lähetän. Tuskin se mitään auttaa, mutta voinpahan ajatella jotain yrittäneeni.

Nyt yritän unohtaa asian muutamaksi tunniksi. Tässä vitutuksessa en ole kovin hyvä äiti omalle lapselleni ja se on nyt tärkeintä saada taas kohdilleen.  Viikonloppureissu edessä. Ehkä palaan asiaan vasta maanantaina.