Viime aikoina on ollut hiljaista. Ajatustyö asian suhteen on suvantovaiheessa. Monta kertaa olen alkanut miettiä isäni osuutta kasvussani kohti aikuisuutta, mutta kertaakaan en ole päässyt puusta pitkälle. Tarvitsisin kipinän. Ehkä se jossain vaiheessa vielä tulee.

Sosiaaliviranomaisista ei ole kuulunut mitään. Ei yhtään mitään. Vaikka nimenomaan pyysin ja painotin, että haluaisin meitä sisaria pidettävän ajan tasalla. Eivät pysty edes ilmoittamaan, että asiaa on ryhdytty tutkimaan. Ei tasan mitään viestiä. Olisiko sen ilmoittaminen muka vaitiolovelvollisuutta vastaan, että kertoisivat, että ilmoituksesi on otettu vakavasti ja asialle on tehty jotakin. Siis ihan riittäisi tieto siitä, ettei sähköpostiani ole vain deletoitu. Siis kyllähän ne silloin heti vastasivat, että asia tutkitaan, mutta milloin? Kuinka perusteellisesti? Siskolle ei ole soitettu. Ei kysytty lisätietoja tai mielipidettä. Vaikka selväsanaisesti jo toistamiseen pyysin.

Sisko oli puhunut jonkun tuttavansa kanssa, jonka puoliso on lastensuojelussa töissä. Ei niillä siellä kuulemma ole mitään mahdollisuuksia puuttua asioihin, kun lapsella on puhtaat vaatteet, ruokaa vatsassa, eikä sitä pahoinpidellä.

Vähän riittää yhteiskunnalle takuuksi hyvistä kasvuolosuhteista. Minua pelottaa se, millaiset arvet pikkusisko on jo saanut ja mitä seurauksia tästä on hänen tulevaisuudelleen ja psyykelleen. Ei varmasti selviä naarmuitta.

Ehdotin siskolle, että mitä pitäisi ajatuksesta, että tulisi meillä käymään keväällä pikkusiskon kanssa. Maksamme lennot miehen kanssa kokonaan tai osittain. Sisko lupasi jutella äidille nyt kun äiti vaikuttaa siskon suhteen haudanneen sotakirveen ainakin väliaikaisesti. Ajattelimme laittaa pikkusiskolle joululahjaksi "lahjakortin". Lupauksen maksaa lennot meille ja kotiin sovittuna ajankohtana siskon kera. Äitiä ja miestään en kutsu. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa olla heidän kanssaan tekemisissä. Äiti on ilmaissut haluavansa päästä meistä lapsistaan eroon. Minä pidän siitä kiinni, sillä minulla ei ole mitään motivaatiota olla häneen yhteyksissä. Vaikka tuskin välirikko omaan lapseen sitä herättelee paskan vertaa tajuamaan yhtään mitään. Kun tottelimme ja lakkasimme valokuvien lähettämisen, se oli kiusantekoa meiltä. Tietenkin. Eihän äiti ole vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan.