Aiheena siis taas absolutismi. Tai oikeammin ihmisten melkoisen omituinen suhtautuminen siihen. Minä en sitten millään käsitä sellaista ajatusta, että asiaa x on pakko kokeilla itse tietääkseen tykkääkö siitä vai ei. Siis kyllähän tuo kuulostaa siltä, että siinä on joku logiikka, mutta mietitäänpä.

- Sun on pakko kokeilla benjihyppyä että tiedät ettet sitä halua tehdä.
- Sun on pakko hankkia koira ja elää sen kanssa että voit sanoa että et halua elää koiran kanssa.
- Sun on pakko hankkia lapsia että voisit sanoa ettei äidin/isän elämä oo sua varten.
- Sun on pakko kokeilla tupakkaa, että voit sanoa ettet tykkää siitä.
- Sun on pakko tehdä huumekokeilua voidakses sanoa, ettei huumeet oo sulle hyväksi.
- Sun on pakko kokeilla vetää kännit että voit sanoa ettet halua sitä.

Siis hei haloo nyt ihmiset! Tällaisiin paukapäisiin ajatuksiin törmää silloin tällöin vähän siellä sun täällä. Miättikääs ny. Tarviiko sitä oikeasti joka asiaa kokeilla voidakseen todeta, että voi elää aivan onnellisena ilmankin tai ehkä onnellisempana?

Ja mikä ihmeen oletus se on, että jos joku on absolutisti, että alkoholi olisi hänelle vihollinen? Tää ei vaan kerta kaikkiaan käy järkeen. Mun vähäisen kokemukseni mukaan alkoholi on pahaa eikä humalatilassa näytä olevan oikein mitään tavoittelemisen arvoista minulle. Saatika sitten krapulassa. Ei houkuttele tasan yhtään. Ei herätä pienintäkään uteliaisuutta kokeilla itse. Mutta ei se siltikään tarkoita sitä, että huikamalakupelottaa. Vai eikö näin kommentoivilla ihmisillä tosiaan ole maailmassa yhtäkään yhdentekevää asiaa? Yhtään sellaista, minkä tietää olevan olemassa, mutta ei vaan kiinnosta. No vaikka esimerkkinä postimerkkien keräily. Onhan sitä ihmisiä, jotka sitä harrastavat jopa ihan himona, mutta suurimmalle osalle ihmisistä se lienee ihan yhdentekevä homma. Siis että mitä sellaista edes kokeilemaan ku ilmanki tietää ettei kiinnosta ja elämä on mallillaan muutenkin. Eiku hei, tehän vaan pelkäätte niitä postimerkkejä. Ette uskalla kokeilla ettette jäisi koukkuun ja viettäisi loppuelämäänne niin, että aivoissa pyörii vain postimerkit. Sehän se selitys on! Tai virkkaus! Virkkuukoukut ne kamalia vihollisia vasta onkin! Ny kaikki äkkiä kokeilemaan, että pystytte silleen uskottavasti sanomaan, että ei se virkkaus oo teijän juttu. Hopi hopi! Kokeilemaan!

No niitten ei tarvi jotka jo ymmärtää pointin.